Kairokoski
Kalastusalueen ylin koski on erityisesti taimenen kalastuksen kannalta mielenkiintoinen, koski soveltuu mainiosti taimenelle ja se myös viihtyy alueella. Syksyisin juuri tälle alueelle kokoontuu isoja kaloja kutuun. Kalastaessa on hyvä huomioida, että taimenen poikaset asustavat koko vuoden koskessa, joten väkäsettömiä koukkuja on hyvä suosia.
Joen puolessa välissä on silta, parkkipaikkoja on sekä sillan alapuolella olevan vanhan sahan/myllyn pihassa että joen rannan suuntaisen tien varressa. Kokonaispituus on 400 metriä ja voimakasvirtaista koskea on tästä suuri osa.
Kosken niska-alue
Niska-alue on kaksiosainen, joista ylempi, järven puoleinen osuus on vaikeasti kalastettavissa ja aivan rannan tuntumassa on myös omakotitalo. Rannassa saa kuitenkin kulkea vapaasti. Syvä virta kulkee aivan joen keskellä. Ylemmän osuuden ehdottomasti paras osa on heti niskan alapuolinen virta. Erityisesti kylmän veden aikaan ja keväällä voi siitä tavoittaa taimenen tai kirjolohen. Keskikesällä hauki valtaa alueen. Tämä onkin yksi parhaista haukipaikoista. Myös suuri säynävä tai lahna saattaa napata perhon.
Alempi niska on todella hyvää kalastusaluetta, pituutta on noin 20 metriä ja syvempi virta kulkee aivan keskellä jokea. Mielenkiintoisin kohta on kuitenkin aivan niskan loppuosa, siinä sijaitsee koko joen mitalta syvempi monttu. Niskalla kalastus kannattaa aloittaa aivan rannasta, sillä usein kalat majailevat syvemmän virran reunoilla. Toisinaan koskesta nousevat kalat ottavat pinturiin heti niskalta. Kesän edetessä myös lahnat laskeutuvat alemmas kosken niskalle suurina parvina ruokailemaan.
Kairokosken niska on taimenen kutualuetta, joten kahlaamista kannattaa keväällä vakavasti harkita - niin mätimunien, mutta myös kalojen pelottelun vuoksi. Syviä monttuja on juuri rannassa ja paikkaa tuntevat katselevatkin joskus kummeksuen kalojen päällä käveleviä "turisteja".
Kairokosken ylempää niska-aluetta
Kairokosken ylempää niska-aluetta
Kairokosken niskan alaosaa
Sillan yläpuolinen osa
Koko sillan yläpuolinen koskiosuus on erinomaista koskikalastusaluetta, vedenkorkeudesta riippuen kirjolohen voi tavoittaa mistä vain. Muutamia erityisen hyviä kohtia ovat:
​
-
Heti niskan jälkeen oleva pooli; keskellä jokea on isompi pohjakivi, jonka ympärillä on usein kalaa.
-
Ennen siltaa olevat montut; ennen siltaa on kalastettavan rannan puolella peräkkäin muutamia syvempiä monttuja, nämä kannattaa läpikäydä tarkasti.
-
Sillan alla oleva syvänne; syvänne sillan alla on myös kokeilemisen arvoinen. Vaikeutena tässä on, että kala ottaessaan vieheeseen suuntaa alavirtaan, mikä usein johtaa sen karkaamiseen.
Kairokosken yläosaa
Sillan alla oleva syvänne
Sillan alapuolinen osa
Sillan alapuolinen koskiosuus on Viinikanjoen parasta taimenpaikkaa. Pienimuotoista koskea ja runsaasti kalalle soveltuvia piilopaikkoja on koko kosken mitalta. Kaloja joessa on aina, mutta niiden saaminen on joskus työn takana. Haasteelliseksi ja samalla mielenkiintoiseksi kalastuksen tekee kosken kivisyys. Isokin kala voi lymyillä hyvin vaatimattoman näköisessä kosken kohdassa jopa aivan rannassa, joten tarkkaa kalastamista vaaditaan. Kuitenkin pari kohtaa on ylitse muiden:
-
Sillan alapuolinen monttu; sillan alapuolella ja alavirtaan katsottaessa oikealla puolella on syvä monttu. Alkukaudesta tähän parkkeeraa isompi taimen, joka jahtaa salakoita ja särkiä aivan sillan alapuolisessa poolissa. Keskikesällä siitä tavoittaa kirjolohen.
-
Heittolaiturin montut; puolessa välissä koskea on heittolaituri ja se on hyvällä paikalla. Aivan kohdalla ja vähän alavirtaan on erinomaiset kaksi poolia, missä erityisesti kirjolohi viihtyy.
-
Kosken loppuliuku; kosken loppuliuku on kaksiosainen. Alavirtaan katsottaessa oikeanpuoleinen on koko kauden ajan yksi varmimmista ottipaikoista, matalankin veden aikaan tässä on aina kalaa.
-
Kosken alapuolen kuohuissa asuu ns. kuuluisa megamörkö. Toiset sanovat, että se on + 8kg hauki ja toiset, että se on +4kg taimen. Joka tapauksessa se on kirjoittajaltakin vetänyt siimat poikki ja taimenelta se vaikutti, vaikka ei 10 min näkynyt pinnalla. Todisteita odotellaan. Joka tapauksessa suvantoon menevä virta tarjoaa yleensä min. kirjon plakkariin, mutta käytä kunnon tapseja! (kir. 0.18 tapseilla).
Kairokoskella kannattaa pommittaa erityisesti kuohuja painavilla vieheillä. Suuria taimenia on saatu paljon juuri suurien kuohujen alta. Älä kahlaa liikaa, taimenet ovat usein syvissä rantamontuissa!
Kairokosken alaosaa
Kairokosken loppuliuku
Kairokosken ja Haapaskosken välinen suvanto
Koko suvanto-osuus on erityisesti kylmän veden aikaan hyvää kalastusaluetta, jolloin kirjolohi ja taimen viihtyvät miedossa virrassa. Suvanto ennen Haapaskoskea on syvä, joten matalankin veden aikaan se on hyvin kalastettavissa.
Heitä erityisesti kaatuneen männyn kohta, usein tavoitat siitä ainakin kirjolohen! Kesällä ja pimenevissä illoissa kalat ovat usein lähes rannassa, joten toimi rannalla varovaisesti. Kalat ruokailevat matalassa!
Kairokosken ja Haapaskosken välistä suvantoa
Haapaskoski ja Haapaslampi
Haapaskoski on vähiten kalastettua osuutta koko jokialueella, syynä tähän voi olla että sinne joutuu kävelemään Kairokosken kautta. Kalastuksellisesti Haapaskoski on lähes Kairokosken veroinen. Pudotuskorkeutta on lyhyellä 200 metrin matkalla useampi metri. Kaksi saarta jakaa kosken, joista ylempään saareen on kävelysilta.
Kosken niska-alue
Niska on leveä ja pitkältä matkalta tasasyvyinen, kalalle soveltuvia paikkoja on useita. Kalastaminen on hyvä aloittaa reilusti niskan yläpuolelta. Tyypillistä on, että loppukesällä hyönteisten parveillessa näkee pinnasta ruokailevia kaloja. Ylimääräistä kahlailua on hyvä välttää, sillä kalat pääsevät nopeasti yläpuoliseen suvantoon tai koskeen suojaan. Tämä on taimenen kutualuetta, joten kahlaamista alkukaudesta kannattaa välttää.
Näkymä niskalta alaspäin
Haapaskosken niskaa
Koskialue
Haapaskoski on hyvin kivinen ja kuten Kairokoskessakin, se vaatii tarkkaa kalastamista. Syviä pooleja on koko matkalla, tässä muutamia:
​
-
Ylemmän saaren reunapooli; ylemmän saaren kovemman virran puoleisella puolella on koko saaren mittainen syvä pooli, tämä kannattaa kalastaa tarkasti. Siinä viihtyy erityisesti taimen.
-
Alemman saaren alapuolinen monttu; alemman saaren ala-osassa missä virrat yhtyvät on syvempi pooli, tähän nousee kirjolohi erityisesti lämpimän veden aikaan.
-
Kosken loppuliuku; kosken loppuliuku on myös kalastamisen arvoinen, vaikeutena ovat isot hauet, jotka asustavat alapuolisessa Haapaslammessa.
-
Täältä saat lähes aina pienellä varovaisuudella saaliiksi ainakin pienen taimenen, joten vapauta varovasti!
Ylemmän saaren reunapooli
Ylemmän saaren reunapooli
Haapaskosken loppuliuku
Haapaslampi
Haapaskosken alapuolella olevan lammen rannalla on heittolaiturit, täältä tavoittaa parhaiten kirjolohta sekä haukia. Kirjolohet viihtyvät erityisesti, varsinkin istutusten jälkeen, heittolaiturien ja vastapuolisen niemen välisessä kapeikossa.
Haapaslamme heittolaituri
Haapaskosken ja Lehtiskosken välinen suvanto
Tämä on pisin suvanto-osuus kalastusalueella. Kylmän veden aikaan täältä voi tavoittaa niin taimenta kuin kirjolohta, mutta veden lämmetessä pääasiallinen saalis on hauki.
Talvella pieni kävely kannattaa ja erityisesti Haapaslammesta lähtevä mutka yllättää usein kirjolohella tai taimenella.
Lehtiskoski
Lehtiskoski on hyvin nopeasti virtaava ja putouskorkeutta noin 400 metrin matkalla on paljon. Koskikunnostus on aikoinaan hyvin onnistunut ja mielenkiintoista kalastettavaa riittää. Pääasiallinen saaliskala on kirjolohi yläpäässä, mutta erityisesti keskivaiheilta ja alempaa saattaa pamahtaa kiinni se "mörkö" taimen. Virta on usein erittäin voimakas, joten tapsit pitää olla kunnossa.
Taimenen poikaset ovat ottaneet Lehtiskosken omakseen, joten alueella olisi hyvä kalastaa väkäsettömillä koukuilla.
Niska-alue
Syvä virta kulkee aivan keskellä jokea, joten kalastaminen kannattaa aloittaa riittävän kaukaa ylävirrasta. Erityistä huomioitavaa on iso pohjakivi, jonka ympärillä varsinkin kirjolohet viihtyvät. Kivi tekee selkeän pyörteen virtaan, joten sen kyllä tarkkailemalla huomaa. Taimen on tyypillisesti aivan kosken niskalla, tai aivan sen jälkeen olevassa kovemmassa virrassa.
Lehtiskosken alaosaa
Lehtiskosken niska
Koskialue
Syvät poolit vaihtelevat nauhana koko kosken matkalla. Kalastettavaa riittää ja käytännössä kirjolohen voi löytää mistä kohtaa koskea vain. Iso taimen löytyy useimmiten juuri siitä pahimmasta paikasta ;) Varsinkin lämpimän veden aikaan kala hakeutuu aivan kovimpiin kuohuihin. Muutamia erityisen mielenkiintoisia paikkoja ovat:
-
Niskan jälkeinen kova koski; niskalta vesi kiihdyttää nopeutta ja putoaa varsinaiseen koskeen, tässä ovat Lehtiskosken parhaat taimenpaikat. Kovassa virrassa on muutama syvä potero ja myös niiden alapuolinen laajempi pooli on hyvää kalastusaluetta.
​​
-
Kosken keskivaiheilla olevan entisen padon pooli eli talon monttu; kirjolohi ja taimen viihtyvät tässä syvässä montussa. Kalastettaessa kannattaa huomioida, että kala voi olla aivan rannan tuntumassa. Korkealla vedellä pidä perukkeet paksuina!
Lehtiskosken niskan jälkeen
Talon monttu
Lehtiskosken ja Viinikkakosken välinen suvantoalue
Oikeastaan ei voida puhua suvannosta, vaan pienistä suvantolammista. Ylempi lampi, johon laskee kosken sivu-uoma, on Raskunlampena tunnettu. Raskunlampi on selkeästi oma lampensa, jossa on pääasiassa kirjolohta. Täältä on saatu pintureilla kaloja, jotka syövät kaislojen vieressä!
Lammen rannalta löytyy myös nuotiokatos. Alempi lampi on selkeämmin osa jokea ja siinä on sekä kirjolohta että syksymmällä ja erityisesti keväällä taimenta. Huomioitavaa on, että taimen kutee tämän alemman lammen kosken puoleisella reunalla. Lisäksi juuri istutetut kirjolohet löytyvät usein tältä Lehtiskosken ja Viinikkakosken niskan väliseltä alueelta.
Sillan alusta on ns. jokeri. Sieltä saattaa pamahtaa kiinni "se taimen". Järvestä nousevat mörkökalat päätyvät toisinaan juuri tähän. Sillan alusta on matalahko, mutta syvämonttuinen. Alue kannattaa heittää kaukaa ja hiljaiseen aikaan kun autoja ei ole liiaksi.
Lehtiskosken alla oleva lampi
Viinikkakoski
Viinikkakoski on koskista viimeinen, joka lähtee Leijonapuistona tunnetun suvanto-alueen alapäästä. Kosken niskan ylittää kaksi siltaa, joiden alta joki laskee koskijakson jälkeen pieneen suvantoon, jonka alapuolella on vielä kaksi toisistaan erillistä koskea. Pituutta koskijaksolla on kokonaisuudessaan noin 500 metriä. Sekä kirjolohi että taimen viihtyvät alueella.
Niska-alue
Siltojen yläpuolella oleva Leijonapuiston pitkähkö suvanto on kokonaisuudessaan Viinikkakosken niska-aluetta. Yläosassa sijaitsee suosittu uimaranta, mutta kalastukseen sillä ei ole suurtakaan merkitystä. Syksyisin ja keväisin voi täältä tavoittaa taimenen, mutta pääasiassa saalis on kirjolohta. Sillan alustasta ei koskaan tiedä, koska se on yleinen suuren taimene stoppipaikka ennen Lehtiskoskea. Erityisen mielenkiintoinen paikka on minigolfradan puoleisen pienen saaren alapuolella oleva pooli. Niska-alueen yläosa on syvä, mutta vastarannalla olevan matalikon ympärillä on isoja pohjakiviä, joiden ympärillä kalat viihtyvät myös kylmän veden aikaan. Liiku hiljaa erityisesti matalla vedellä!
Leijonapuiston yläosaa
Leijonapuiston alaosaa
Koskialue
Ensimmäisen koski on näistä kolmesta erillisestä pätkästä pisin. Koskessa ei ole niin selkeää poolirakennetta kuin muissa alueen koskipaikoissa, mikä se tekee kalastamisesta mielenkiintoista. Kalastamisen kannalta kannattaa erityisesti huomioida:
​
-
Maantiesillan alapuoli; erityisesti kannattaa kalastaa maantiesillan alapuolinen syvänne. Siihen nousee taimen, mutta erityisesti se on kirjolohien mieleen.
Toinen koski alkaa hienolla niskalla, täällä on usein pieniä taimenia syömässä pinnasta hyönteisiä. Koskea kalastettaessa kannattaa keskittyä:
​
-
Toisen kosken loppuliuku; loppuliuku on hyvä kalastaa tarkasti, pieni suvanto on syvä ja siihen nousee taimenta. Kuitenkin keskikesällä se on myös erittäin hyvä kirjolohen kalastuspaikka.
​​
Kolmas, eli koko kalastusalueen viimeinen koski laskee vetensä Turpeuslampeen. Tämän lyhyen, turpeuskoskenakin tunnetun koskipätkän rannalla on nuotiopaikka. Viimeisen kosken ottipaikkoja ovat:
​
-
Niskan jälkeinen syvänne; kalastuksellisesti haastava, mutta hyvä paikka on kosken yläosassa aivan pienen niskan jälkeinen syvänne. Kirjolohen tavoittaa aivan keskivirrasta, mutta vaikeutena on kova virta.
-
Viinikkakosken loppuliuku; koski päätyy suureen suvantoon, Turpeuslampeen, jossa kirjolohen ja taimenen lisäksi on vahva haukikanta.
Viinikkakosken ja Parkanojärven välinen suvantoalue
Kalastusalue päättyy ennen Parkanonjärveä, suvanto-osuus ennen sitä on pääasiassa haukien kalastukseen soveltuvaa. Parkanonjärvessä on erittäin hyvä kuha- ja säynäväkanta ja myös niitä nousee tälle suvantoalueelle. Taimenet ja kirjot suuntaava usein alapuoliseen järveen talvehtimaan. Lottomahdollisuutena on suuri taimen ja peruskirjo erityisesti kylmän veden aikoina. Suvantoalue ei kuitenkaan ole enää ns. suosituimpia alueita.
